Tekevälle sattuu, joten niinpä pieni Säpä on jälleen sairaslomalla. Mukava sunnuntainen metsäretki ja hauskat leikit ojanpohjalla päättyivät kurjasti Sällin saadessa haavan jostain ojassa olleesta terävästä esineestä. Meinasi jo tulla hätä, kun huomasimme Sällin vertavuotavan takajalan ja matkaa autoille oli toista kilometria. Muut jäivät sitten koirien kanssa odottamaan ja minä kirmasin hakemaan autoa, ja kaahasin hirmu kyytiä hakemaan koiraa. Siitä sitten suunta kohti yliopiston klinikkaa. Matkalla kävimme hakemaan Sannan tulkiksi, ettei tule kielimuuria. Päivystävä eläinlääkäri osasi onneksi puhua hieman myös Suomea, joten sain ongelman selvitettyä ja pysyin diagnoosissa kärryillä. Haava meni nahan läpi, mutta ei onneksi yltänyt jänteisiin tai isoihin verisuoniin. Sälli jäi siis klinikalle tikattavakti ja kävin sen sieltä myöhemmin illalla noutamassa. Nyt on jalassa komeat tikit ja paketti. Seuraavat viikot tulemme siis keskittymään lähinnä olohuone tottisteluun ja todella toivon, että nämä haaverit jäisivät nyt tähän..näinköhän...